Hevosellako pötsi?

Lauantai 28.1.2012 klo 23:19 - KirsiS

Hevosen mahalaukku on pienestä koostaan huolimatta kaksiosainen. Yläosa, johon ruokatorvi liittyy, on ihomaista epiteeliä ilman minkäänlaista eritystoimintaa tai aktiivista ravinteiden imeytystä. Alaosa, josta ohutsuoli alkaa, on mahanestettä erittäviä rauhasia täynnä olevaa limakerroksen peittämää pintaa. Raja erottuu täysin selkeästi mahalaukun keskellä. Mahahaavat muodostuvat tavallisimmin ihomahan puolelle lähelle tätä rajaa, siihenhän mahahappo, pepsiini ja ohutsuolesta toisinaan purkautuvat sappihapot helpoimmin pääsevät vaikuttamaan.

Mielenkiintoista kyllä hevosen mahalaukun yläosassa asustaa aktiivinen bakteerikanta – esimerkiksi maitohappobakteereita ja streptokokkeja – jotka hajottavat väkirehujen tärkkelystä. Tämä on outoa, koska yksimahaisilla, joihin hevonenkin lukeutuu, tavallisin paikka tärkkelyksen hajottamiseen on ohutsuoli. Siellä amylaasi ja disakkaridaasit hajottavat tärkkelystä elimistölle sopivaan muotoon monosakkarideiksi.

Hevosella on kuitenkin mitattu että bakteeritoiminnan tuloksena jopa 90 % (!!) kauran tärkkelyksestä hajoaa jo mahalaukussa ennen ohutsuolta. Ikävä puoli asiassa on se, että tärkkelyksen hajoamistuotteet mahalaukussa ovat maitohappoa ja lyhytketjuisia, haihtuvia rasvahappoja (etikkahappo, propionihappo ja voihappo), joista viimeksi mainitut ärsyttävät ja vahingoittavat ihomahan limakalvoa ja aloittavat haavojen muodostumisen.

Eri väkirehujen tärkkelys on erilaisissa muodoissa, mutta tässä on joka tapauksessa yksi varsin hyvä peruste rajoittaa tärkkelyspitoisen väkirehun määrää ja korvata osa kaurasta vaikkapa rasvalla ja melassileikkeellä, jotka eivät aiheuta vastaavaa ”happohyökkäystä”. Myös sinimailanen tutkitusti suojaa jonkin verran ihomahan limakalvoa ja estää haavaumien syntymistä.

Tärkkelyksen hajottamisesta lisää mm.  Julliand V., De Fombelle, A. & Varloud. M. 2006. Starch digestion in horses: The impact of feed processing. Livestock Science vol. 100 (1): 44–52

Helpotusta nivelvaivoihin vai kevennystä lompakkoon?

Sunnuntai 15.1.2012 klo 22:57 - KirsiS

Hevosten niveltulehdukset ja nivelrikko ovat todella yleisiä vaivoja varsinkin vanhemmilla hevosilla ja tarjolla onkin jos jonkinlaista lisäravinnetta vaivojen helpottamiseksi. Yleisimmin käytettyjä ovat glukosamiini ja kondroitiinisulfaatti. Nousevana tähtenä taitaa tällä hetkellä tulla hyaluronihappo. Myös MSM:ää eli orgaanista rikkiä on lisätty moneen valmisteeseen.

Kuten kaikesta hevosmaailmassa, näidenkin tehosta ollaan montaa mieltä. Samaa sanoo tosin tutkimuskin, kuin päivänkakkaran terälehtiä repisi: hyötyä, ei hyötyä, hyötyä, ei hyötyä…

Viimeisimmät tieteelliset kokooma-artikkelit aiheesta ovat kuitenkin kallellaan siihen suuntaan, että hyötyä kiistattomasti on. Mekanismi vain on hieman epäselvä, lisääntyykö rustoaines ja nivelneste vai vaikuttavatko lisäravinteet ennen kaikkea kipua lievittävästi? Hevosen kannalta asialla ei hetkellisesti liene suurta merkitystä: olo helpottuu ja askel  paranee. Pitkäaikaisesti merkitystä kuitenkin on: kipua lievittävä vaikutus on lyhytaikaisempi kuin rustoa uudistava vaikutus, koska vaurio etenee koko ajan kivun blokkaamisesta huolimatta. Pitkäaikaisdatoja post mortem – seurantoineen ei ole olemassa.

Listaan tässä (jos ei avaudu, kokeile tätä) joukon Suomen markkinoilta löytyviä valmisteita. Hinnat otin satunnaisesti nettisivuilta, yleensä ensimmäisen suomalaisen tarjoajan, joka googlettamalla löytyi. Jos ei löytynyt suomalaista jälleenmyyjää, otin satunnaisen ulkomaisen myyjän hinnan. Annostusohjeet ovat peräisin mahdollisuuksien mukaan suoraan valmistajien kotisivuilta ja jos sitä ei löytynyt, jälleenmyyjän sivuilta. listassa voi olla virheitäkin, en takaa. Jos tiedätte muita aineita, laittakaa vinkkiä ja lisään ne listalle.

Tämän pikatutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että kaikkein edullisinta on tilata "puhtaita" aineita netistä ja sekoittaa niistä itse sopiva coctail. Aineiden todellinen puhtaus on kysymysmerkki, kuten se on tietysti kaikissa valmisteissa. Toiseksi edullisin vaihtoehto on tilata netistä (UK) NAF Five Star Superflex -jauhetta ja kolmanneksi edullisinta on Aviform Suppleaze Gold, jota saa Suomesta. Kalleimmillaan näissä 24 vertailemassani aineessa glukosamiini on Cartivetissa. Päivittäiset valmistajien antamat ruokintasuositusmäärät vaihtelevat huimasti: esim. Cartivet 1,2 g/pvä ja Criollo GlukoMix 14 g/pvä puhdasta glukosamiinia.

Vaihtoehtoja siis on ja kannattaa miettiä, minkälaista yhdistelmää haluaa syöttää. Kiinnostava vaihtoehto on myös Cortaflex, jonka tarkkaa sisällystä ei ole julkaistu. Siinä vaikuttavat aineet on valmistajan mukaan pilkottu pienempiin molekyyleihin, jotka imeytyvät helpommin kuin glukosamiini. Saattaapa tässä olla jotain perääkin, koska upouuden tutkimuksen mukaan glukosamiini tai kondroitiinisulfaatti eivät kumpikaan imeydy kokonaisina suolen seinämän läpi verenkiertoon niin, että veren pitoisuuksissa näkyisi mitään muutosta.

Lihashuoltoa ja fysioterapiaa

Torstai 12.1.2012 klo 0:28 - KirsiS

Hevoshieronnan opintoja on nyt takana nelisen kuukautta ja anatomia ja hierontaotteet alkavat pikkuhiljaa olla hallussa. Hevosen lihashuolto on alkuopintojen aikana mietityttänyt paljon; puolesta- ja vastaanpuhujia kun riittää sekä treenareissa että eläinlääkäreissä.

Tutkijana etsin tietysti kollegojen asiasta tekemiä tutkimuksia ja julkaisuja. Niitä on yllättävän vähän, mutta aihe näyttää olevan voimakkaassa nousussa. Päätellen vaikkapa siitä, että viime aikoina Equine Veterinary Journalin eniten ladattu juttu on Rebecca Paulekasin ja  Kevin Hausslerin artikkeli  ”Principles and Practice of Therapeutic Exercise for Horses". Kyseessä on kattava kirjoitus fysioterapian muodoista hevosen kuntouttamisessa.

Tässä artikkelin kuvaus vapaasti suomennettuna:

”Ihmispuolella fysioterapia on oleellinen osa terveydenhuoltoa. Tietoa on ja se on kliinisesti tutkittua ja toimivaksi todettua. Eläinten osalta aiheeseen ollaan vasta heräämässä, mutta tehokasta hoitoa on vaikea antaa, koska tutkittua tietoa on vähän. Artikkelissa etsitään menetelmiä, jotka on todettu toimiviksi ihmisillä ja muunnellaan niitä hevosille sopivaan muotoon. Monet onnettomuuksissa syntyneet vammat, ontuminen ja lihasperäiset ongelmat ovat vaivoja, joita voitaisiin menestyksekkäästi hoitaa fysioterapialla. Ideana on esitellä menetelmiä ja ajatuksia hoitomuodoista ja terapioista ja herättää aiheesta keskustelua. Tavoitteena on myös innoittaa alalle uutta tutkimusta, jotta hoitoihin saadaan tutkittua ja luotettavaa tietoa taustalle.”

Artikkelissa siis esitellään erilaisia hevosille kehitettyjä fysioterapeuttisia harjoitteita ja hoitoja (esim. ultraääni ja sähköhoidot). Terapeuttisia harjoituksia kuvasarjoineen löytyy muun muassa nivelrikkoon, selkäkipuun ja neurologisiin vaivoihin. Ehdottomasti lukemisen arvoinen paketti! Tutkimus alalla etenee hyvää vauhtia ja tulee olemaan kiinnostavaa nähdä mitä kaikkea saadaan aikaan. Ehkäpä jossain vaiheessa voisi itsekin lisätä rikan rokkaan, jos vaan tilaisuus tarjoutuu.

Paulekas, R. & Haussler, K.K. 2009. Principles and Practice of Therapeutic Exercise for Horses. Journal of Equine Veterinary Science 29: 870-893.