Hevosellako pötsi?

Lauantai 28.1.2012 klo 23:19 - KirsiS

Hevosen mahalaukku on pienestä koostaan huolimatta kaksiosainen. Yläosa, johon ruokatorvi liittyy, on ihomaista epiteeliä ilman minkäänlaista eritystoimintaa tai aktiivista ravinteiden imeytystä. Alaosa, josta ohutsuoli alkaa, on mahanestettä erittäviä rauhasia täynnä olevaa limakerroksen peittämää pintaa. Raja erottuu täysin selkeästi mahalaukun keskellä. Mahahaavat muodostuvat tavallisimmin ihomahan puolelle lähelle tätä rajaa, siihenhän mahahappo, pepsiini ja ohutsuolesta toisinaan purkautuvat sappihapot helpoimmin pääsevät vaikuttamaan.

Mielenkiintoista kyllä hevosen mahalaukun yläosassa asustaa aktiivinen bakteerikanta – esimerkiksi maitohappobakteereita ja streptokokkeja – jotka hajottavat väkirehujen tärkkelystä. Tämä on outoa, koska yksimahaisilla, joihin hevonenkin lukeutuu, tavallisin paikka tärkkelyksen hajottamiseen on ohutsuoli. Siellä amylaasi ja disakkaridaasit hajottavat tärkkelystä elimistölle sopivaan muotoon monosakkarideiksi.

Hevosella on kuitenkin mitattu että bakteeritoiminnan tuloksena jopa 90 % (!!) kauran tärkkelyksestä hajoaa jo mahalaukussa ennen ohutsuolta. Ikävä puoli asiassa on se, että tärkkelyksen hajoamistuotteet mahalaukussa ovat maitohappoa ja lyhytketjuisia, haihtuvia rasvahappoja (etikkahappo, propionihappo ja voihappo), joista viimeksi mainitut ärsyttävät ja vahingoittavat ihomahan limakalvoa ja aloittavat haavojen muodostumisen.

Eri väkirehujen tärkkelys on erilaisissa muodoissa, mutta tässä on joka tapauksessa yksi varsin hyvä peruste rajoittaa tärkkelyspitoisen väkirehun määrää ja korvata osa kaurasta vaikkapa rasvalla ja melassileikkeellä, jotka eivät aiheuta vastaavaa ”happohyökkäystä”. Myös sinimailanen tutkitusti suojaa jonkin verran ihomahan limakalvoa ja estää haavaumien syntymistä.

Tärkkelyksen hajottamisesta lisää mm.  Julliand V., De Fombelle, A. & Varloud. M. 2006. Starch digestion in horses: The impact of feed processing. Livestock Science vol. 100 (1): 44–52